Miten Sinun joulusi sujui? Pakottiko korona Sinut pysymään erillään vanhemmistasi, iäkkäistä sukulaisistasi tai muuten riskiryhmään kuuluvista lähimmäisistäsi? Meillä pakotti.
Halusimme noudattaa koronan ehkäisyn osalta toimiviksi havaittuja varotoimia ja siten suojata sekä omaa perhettämme että muita ihmisiä mahdollisilta tartunnoilta. Koska jouluna odotettavissa oleva tilanne oli viranomaissuositusten myötä jo hyvissä ajoissa tiedossa, niin oli jouluamme varten luomamme varasuunnitelmakin, suunnitelma B: me käymme joulun viettohon Jututuksin, muisteloin!
Joulun aika on perheessämme arvokasta yhdessäolon aikaa, siksi suunnitelma B:n onnistuminen oli tärkeää. Onnistumisen varmistamiseksi aloitimme suunnitelman toteutuksen valmistelutoimenpiteet niinikään jo viikkoja ennen joulua. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että sovimme sekä yhteiseen muistelohetkeen osallistujat että h-hetken kellonajan. Osallistujien informointi tapahtuma-ajasta ja paikasta oli keskeistä. Onnistuminen joulun huipennuksessa edellytti, että sekä kolmella eri paikkakunnalla olevien kolmen eri sukupolven edustajien aikataulut oli soviteltava yhteen. Joulutähden metsästyksen ja joululaulujen sijaan se tarkoitti digivälineiden virittämistä ja yhtä aikaa Google meetin äärelle kokoontumista.
Ajankohdan muistamiseksi muistisääntönä oli kaksikuusi ja joulukuusi eli 26.12. klo 18. Ja kun kello lähestyi h-hetkeä, siskoni lähti Turusta, joulurauhan kaupungista, esikoisensa luokse Kaarinaan, Turun esikartanoon, yhdessä kuopuksensa ja tämän kihlatun kanssa. Ja tapahtui hänen autolla ajaessaan, että Göteborgissa oleva setäni löysi kännykkänsä piuhan, latasi puhelimen ja asettui valmiustilaan sohvalleen. Samaan aikaan perheemme kantoi Kangasalla läppärin ruokapöytään, jotta voisimme kytkeä Helsingissä jo tabletti kädessään olevan isämme kanssamme Jututuksen äärelle joulun pyhien muisteloita varten.
Ja niin kaikki olivat sovitussa paikassa sovittuun aikaan. Ja siihen jouluidyllimme ja -rauhamme hetkeksi katkesikin: jälleennäkemisen riemu meni, kuten karjalaisissa pidoissa yleensäkin, päällepuhumisen merkeissä. Alkutouhotuksen ja ilakoinnin jälkeen onnistuimme rauhoittamaan mielemme ja keskittymään yhteiseen asiaamme: tämän joulun kuulumisten vaihtoon ja valokuvien katseluun, yhteisiin muisteloihimme. Muisteloihin siirtyminen onnistui kaikkien iloksi jälleen näppärästi isäni tunnuksilla sovellukseen kirjautumalla ja sovelluksen näyttöä jakamalla. Tästä alkoivat uudet pidot: ajallisesti yhteisen, mutta neljällä eri paikkakunnalla tapahtuneen ikimuistoisen koronajoulun tapahtumien läpikäynti.
Ja joulun ihme oli nytkin läsnä: aaton, joulupäivän, tapaninpäivän tapahtumat tulivat meille kaikille yhteisesti sydämiin ja syleihin. Tutut perheenjäsenet, heidän kotinsa tavaroineen, maisemat ja lemmikit olivat mukana kunkin esittämissä kuvissa ja tarinoissa. Oli kuin jokainen meistä olisi ollut mukana jakamassa kuvien tapahtumia ja kokemuksia toinen toistemme luona, vaikka etäisyyttä oli satojen kilometrien verran, lähes tuhat Göteborgiin asti.
Tämä joulu oli erilainen, mutta hyvä. Opimme, että läsnäolo, kohtaaminen ja toistemme huomioiminen, joulun henki ja ilo eivät edellytä fyysisesti samassa paikassa oloa. Kontakti, tunnelmat ja yhteiset muistot syntyvät ja välittyvät myös digitaalisesti. Jututuksen avulla muistot säilyvät ja voimme palata niihin aina uudelleen itseksemme, keskenämme, koko suvun voimin. Ja tapaninpäivän jälkeen isämme Elämänkaari on täydentynyt sekä menneiden vuosien että tapaninpäivän jälkeisillä tammikuisilla kuvilla.
”Oli ihan paras joulu!” (tosin kokemusta rikkaampina sovimme, että seuraavan kerran käytämme Google meetin sijaan Teamsia: siinä on toiminto, jossa kättä nostamalla jokainen voi varata itselleen puheenvuoron päällepuhumisen sijaan …)