Tutustuin Muistojen matka projektiin geronomi-opintojeni kautta. Projektissa ohjataan ja avustetaan ikäihmisiä tallentamaan muistoja elämän varrelta Jututus Oy:n luomalle sivustolle. Lopputuloksena on digitaalisessa muodossa yksilöllinen elämänkaari sisältäen kuvia, tekstiä, videoita sekä musiikkia.
Ajatus iäkkään elämänhistorian tallentamisesta digitaaliseen muotoon kuulosti edistykselliseltä ja kiehtovalta ajatukselta, joten ilmoittauduin mukaan vapaaehtoiseksi jututtajaksi. Olen ollut projektissa mukana noin 3 kuukautta ja matka jatkuu vielä. Käyn muutaman viikon välein jututtamassa iäkästä rouvaa koronavarotoimet huomioiden ja yhdessä tallennamme hänen muistojaan Jututukseen.
Rouva on samalla oppinut muitakin digitaitoja: videopuhelut, Facebook, sähköposti, tabletilla kuvaaminen, kuvankäsittely sekä YLE Areenan käyttö ovat tulleet tutuiksi. On ollut hienoa nähdä, miten paljon uuden oppiminen ja digitaitojen omaksuminen on ilahduttanut rouvaa. Hän voi nyt iltaisin katsella Yle Areenasta vanhoja elokuvia, ottaa kuvia lähimetsän muuttuvasta maisemasta, soittaa videopuhelun ulkomaille tai keskustella Facebookissa vanhoista astioista aiheeseen liittyvässä ryhmässä. Korona-ajan eristäytyneisyys ja rajoitukset eivät tunnu niin lamaannuttavalta, kun oman kodin suojista voi olla yhteydessä muuhun maailmaan.
Miten paljon muistoja herääkään eri vuosikymmeniltä vanhojen esineiden, valokuvien, kappaleiden tai videoiden kautta. Googlen kuvahaku on ehtymätön muistelun aarreaitta, josta löytyy mitä vain keksii etsiä. Olemme yhdessä rouvan kanssa löytäneet sieltä mm. melkein sata vuotta vanhan automallin kuvan, jolla hän opetteli aikoinaan ajamaan. Kuvia katsellessa mielen sopukoista kumpuaa aina lisää uusia muistoja ja tarinoita. Muistoja tallennetaan elämänkaaren muotoon aikajanalle vuosikymmenittäin ja samalla voi jäsennellä omaa elämänkulkuaan ja tehdä menneisyytensä näkyväksi. Myös uusien muistojen tallentaminen on ollut innostavaa: rouva on kuvannut lähimetsän ikkunasta aukeavaa maisemaa, ja vuoden kierto lähimetsässä on tallentunut omalle elämänkaarelle.
Kuvaaminen ja kuvien käsittely antaa rouvalle mahdollisuuden luovaan toimintaan ja tuloksena on itse kuvattu, rajattu ja muokattu valokuva. Rouva suunnittelee mielellään uusia tallennettavia muistoja ja on hyvin tarkka yksityiskohdista. Toiveena on, että kuvat ja tekstit vastaisivat mahdollisimman totuudenmukaisesti mieleen jääneitä muistoja. Aina tämä ei ole mahdollista, esimerkiksi juuri muistoa vastaavaa kuvaa ei välttämättä löydykään ja on tyydyttävä johonkin sitä muistuttavaan.
Matkamme musiikin ja videoiden tallentamisessa on vasta alussa, mutta kuvien ja tekstin kanssa olemme jo päässeet hyvään vauhtiin. Lisäksi olemme täydentäneet rouvan profiilia, jossa hän voi vapaasti kertoa itsestään. Uskon, että Jututukseen kerätyistä muistoista jää rouvalle arvokas digitaalinen tallenne, jota voi jakaa läheisille ja tuttaville. Se on myös hänelle itselleen työkalu muisteluun, tapahtumien ja ajankohtien jäsentelyyn.
Tavallaan tallenne voisi toimia myös eräänlaisena digitaalisena hoivatahtona kertoen ihmisestä ja hänen toiveistaan itse haluamallaan tavalla. Kun iäkäs ei pysty enää ilmaisemaan itseään, tallenne voisi muistuttaa läheisille ja hoitaville tahoille kuka hän on, mikä on hänen elämänhistoriansa sekä antaa tietoa hänen mieltymyksistään ja toiveistaan.
Lapsille ja lapsenlapsille Jututus tarjoaa myös ainutlaatuisen mahdollisuuden kurkistaa omaan sukuhistoriaan ja menneisiin vuosikymmeniin. Omien vanhempien ja isovanhempien tunteminen on arvokasta tietoa itsetuntemuksen ja -hyväksynnän kannalta. Jokainen haluaa pohjimmiltaan tietää kuka olen ja mistä tulen.
Sanna - Jututtaja